torstai 31. maaliskuuta 2011

Kassi

Synttärilahjaksi lähti 6-vuotiaalle neidille kassi ja penaali. Tämä oli todellinen raskausajan levon käsin väkerrys sohvalta, kun koneella ompelu on nyt rajoitettua. Aloitin virkkaamalla puuvillalangasta (oranssi, vaaleanpunainen ja ruskea) tuollaisen neliön, jonka kiinnitin vaaleanpunaiseen puuvillaan, toiselle puolelle tuli kukikas kangas. Vuoritin kassin ja lisäsin reunaan vetoketjun viereen Farbenmixin nauhaa. Ja kun en saanut hommasta vielä tarpeeksi, piti vaaleanpunaisesta kankaasta tehdä tasku, jossa kirjontaa ja tarrakiinnitys. Olkaimen tein ompelurajoitteiden vuoksi virkkaamalla. Ja koska lankaa vielä jäi, tein mukaan penaalin.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Lisää maalailua

Tämä kaappi on ollut ruskeana poikien huoneessa ja nyt se sai päällensä valkoisen maalin. Ruskea oli sellainen ei oikeen mikään ruskea, eikä muualta kotoa löytynyt mitään samaa. Pinnassa oli kellertäväksi muuttunut lakka. Jos olisi ollut käsittelemätön, en olisi raaskinnut maalata, mutta nyt hyvästit rumalle lakalle.

Laitettiin kaappi jakamaan nyt poikien huoneita, joiden väliin ei ole rakennettu väliseinää, koska toisinaan yksi iso huone on kätevämpi. Kaksi ovea kuitenkin löytyy. Nyt laitettiin niin, että ovi aukeaa pienemmän puolelle, koska hän tarvitseen massiivisemman säilytyskapasiteetin leluilleen. Ja koska emme halunneet maalata kaapin taustaa (siellä päivämääriä), peitettiin tausta kaapin kokoisella Halltex-levyllä, johon kiinnitettiin valkoinen kangas ja tausta toimii nyt siis JÄTTIkokoisena ilmoitustauluna. Kaappi on nyt paikoillaan, on tapetoitu ja laitettu järjestys uusiksi, mutta koska kuvausidean tullessa mieleen huoneet on mullinmallin niin sinne en ole vielä rynnännyt ottamaan kuvaa... Kuopuksen keittiö odottaa myös viimeistelyä ja kuvausta ;)

Tässä kaappi työstössään



Kaapissa on sisällä hyllyt, alhaalla vetolaatikko...


keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Vauvalle...

Vauvan huone on mullinmallin, mutta inventaarion ehdin saamaan johonkin kuntoon ennen kuin supistukset ottivat ylivallan. Osasin jo viime raskaudesta oppineena valmistautua tähän lepovaiheeseen, joten meillä ei todellakaan jätetä asioita viime tippaan, kun silloin ei tehdä enää mitään niin suuria, esim. juosta hankinnoilla. Kaikki odottaa vielä pesua ja lopullista järjestelyä ja sitä ennen mies iskee vielä maalit ja tapetitkin seiniin. Ite keskityn sillä aikaa pitämään tämän jumpparin mahassa turvallisemmille viikoille. Viimeksi mentiin laskettuun aikaan, mutta pari viikkoa ennenkin olisi ihan ok...

Vaatevalikoima on melkoisen värikäs, joten jos hän nyt on neiti niin kuin kuvitellaan, niin pelkässä pinkissä ei tule oltua. Osa vaatteista on omia vanhoja, osa kirpparilta, osa huutiksesta, osa alesta,ja pieni osa normihintaisia uusia. Vaatteet on väliaikaisella tangolla, tarkoitus olisi laittaa tangot syvennykseen kahteen tasoon niin, että pesusta tultua vaatteet ripustetaan suoraan henkareille kuivumaan ja saman tien paikoilleen. Sitten vältytään yhdeltä ripustus-/viikkausvaiheelta. 

Henkareita saa ilmaiseksi esim. Lindexistä ja vastaavista, jonne kaikki vauvanvaatteet tuodaan valmiina henkareilla ja ne heitetään POIS, kun uudet vaatteet saapuvat uusilla. Aivan käsittämätön epäekologinen juttu... Ne varastoi niitä siellä onneks halukkaita varten jonkin aikaa, jos joku tarvitsee. Mies kävi hakemassa 2 isoa muovikassillista, kun keksin tämän kuivatus-/säilytysratkaisun. Mieskin hahmottaa paremmin vaatteiden koon ja muodon (onko lyhyt- vai pitkähihainen jne.) kun ne roikkuvat perinteisen pinon sijaan. Hoitopöytä tulee tankojen viereen.

Toiselle puolelle hoitopöytää tulee tämä kaappi, jossa pinoissa henkareille sopimattomat ym.


 Alla korissa pienempiä vaippoja ja kuoria...sekä imuja.


Ja vaippoja seuraavassa koossa odottamassa alakaapissa...

Vaippoja tulee lisää vielä, kun niitä on lainassa ja uusiakin tekis mieli tehdä, jos kunto vain sen sallisi. Vielä isompiakin kokoja on odottamassa joitakin, isoveljen vanhoja tai kirppislöytyjä...

Nämä kengät tulevat varmaan enemmän koristekäyttöön kuin jalkaan (mikäli hän nyt tyttö on), mutta pojillakaan en oikein osannut käyttää kenkiä, koska A) jalat oli liian pulleat ja suuret B) ne eivät näyttäneet kovin mukavilta jaloissa, jotka muutenkin hikoili. Tyttöjen kengät tosin on vähän kevyempiä. Nämä tossut tulivat hurjalla euron hinnalla kirpparilta...

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Kolme kirjaa

Tulee taas luettua jotakin, kun vauvamahan kanssa ollaa hissunkissun-vaiheessa. Tosin keskittyminen ei ole huipussaan, kun supistuksenestolääkkeet pyörryttää pään, sydän hakkaa ja hengitys on raskasta. Siispä tämä ylimmäinen kirja ei ollut aivan kevyimmästä päästä odottajalle, mutta luin kuitenkin ihan yleissivistyksen vuoksi. Teksti oli erikoista, mutta lyhyen lennokasta, joten sen avulla aihekin eteni. Kirja kertoo Maon vaimosta (yhdestä niistä) ja sen ajan Kiinasta. Nykypäivän Suomen näkökulmasta melkoisen hurjaa toimintaa. Miten kunnianhimo ja valta voikin yhdelle ihmiselle tulla niin tärkeäksi...Tai yhdelle monista pyrkyreistä...


Ja sitä ennen luin taas pari kirjaa jälleen henkimaailmasta, kun kerran Lorna Byrnen ensimmäinen kirja  Enkeleitä hiuksissani, jouluna herätti huomioni. Uutuuskirja, Portaat taivaaseen, jatkaa siitä, mihin ykkösosassa jäätiin. Lisää selostuksia henkimaailman jutuista elämänkertaan sidottuna. Tulevaisuuden visiot kirjan lopussa oli mielenkiintoisia. Esim. miten tulevaisuuden lapset opiskelevat koulussa historiassa nykypäivän lapsista/lapsuudesta ja itkevät sitä, millaisessa yhteiskunnassa he joutuivat elämämään. Tulevaisuuden lapset ovat onnellisempia, he saavat elää henkisten arvojen keskellä ja ihmetellä luonnon ihmeitä. Toki karumpiakin tulevaisuudenvisioita oli. Kirjailijan mukaan ihmiskunta pystyy itse vaikuttamaan sen muodostumiseen eli se ei ole vain kohtalon sanelemaa, kuten elämän noin muuten.

 Ja viimeisin on kotimainen uutuus henkimaailman avautumisesta vasta aikuisiällä.: Varjojen taika, Kaija Juurikkala. Näin jokin aika sitten TV:stä kirjailijan ja muutaman muun keskustelun aiheesta Voimala-ohjelmassa. Edellistä lyhyempi, niukempi ja ehkä vähän erikoisempikin lukukokemus. Tämän luki todella hujauksessa. Kirja käsitteli enemmänkin henkilökohtaista oivallusta omasta aiemmasta elämästä, joka aiheena Lorna Byrnen kirjoissa oli marginaalissa. Lorna Byrnen mukaan uudelleensyntyminen ei ole niin yleistä kuin ajatellaan. Tai siis ne, jotka ylipäänsä siihen uskoo. Kirjat on mielenkiintoista luettavaa vaikka ihan skeptikollekin, koska niistä näkyy se, miten itsestäänselvänä tai luonnollisena asiana näkemistä, aistimista ja kuulemista sitä kokevat pitävät.



sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

"Isovanhempien vaipat"

Nämä vaipat eivät sentään ole itse isovanhemmille, mutta heidän kotiinsa ;D Tässä lopputulos, kun mummi hurahtaa vaippoihin ja niitä syntyy (hänelläkin) yli tarpeen. Kyse ei ole äidistäni, mutta ystävästäni, joka on hieman vaippakärpäsen purema ja ompeli heille kotiin hoitovaipat lastenlasta varten. Sinne mennessä ei siis tarvitse ottaa vaippoja ollenkaan mukaan vaan ne löytyy sieltä ja ne jäävät sinne myös pesuun. Kelpaisko jollekin muullekin tällainen isovanhempi? Kuvassa kymmenen Pul-taskua L-koossa. Menevät siis pitkään...

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Vanhaa uudeksi

Mies rutisi tästä kaapista, jonka löysin kierrätyskeskuksesta. Kaappi on varmaan 60-luvulta ja täyttä puuta. Ovien toisella puolen näkyy vielä vanhaa puun väriä. Maalaan sitä siis valkoiseksi, kuten kuvasta näkyy. Ei ole vetimiä vaan toisessa ovessa on pyöreä reikä. Tosi simppeli ja helposti tuunattava. Sisällä kaksi säädettävää hyllyä (ei näy kuvassa). Maksoi hurjat 8€, leveys 97cm eli kokoakin on. Oltiin etsimässä vauvan huoneeseen yläkaappia, jonka oli tarkoitus olla 95cm lev. max. En kuitenkaan voinut jättää tätä sinne vaan nyt se tulee viereiselle seinälle. Mies tuijotti vain tuota kahden sentin eroa ja yritti laittaa viimeiseen asti hanttiin, kun ei nähnyt muuta kuin sen alkuperäisen paikan, jonne oltiin kaappia hakemassa. Ovet pitää enää maalata toiselta puolen ja homma on valmis. Kyllä kannatti, eikä tod. laita enää hanttiin ;)

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Isoveljen toilailuja

Tokaluokkalaisemme sai tämän paidan pilattua jouluisessa kynttiläpajapuuhissa. Paita on 100% villaa ja rinnuksille oli levinnut isot läntit steariinia. No eihän sitä voi lähteä edes silittämään pois talouspaperia vasten... Sitten keksin tehdä paitaan etutaskun. Kaapista löytyy huovutettuja villapaitoja eri väreissä. Taitoin taskun suut ja tikkasin. Sen jälkeen ompelin kappaleen suoraan kiinni kaikkialta muualta paitsi taskunsuista tuollaisella tikillä (oisko pykäpisto), jolla aplikoin aina villaa, joka ei purkaudu. Ja kun on hyvin huovutettu niin eihän se minnekään purkaudu. Steariiniläikät jäivät taskun sisään, eikä niitä saa esiin oikein kaivamallakaan ja paita pääsee pikkuveljelle käyttöön ;) Saa nähdä, miten taskunsuut alkaa repsottamaan, kun siellä pitää kuljettaa pikkuautoja ja tiesmitä bakuganpalloja...

Koululaista on yritetty opettaa myös märkien pyykkien ripustamiseen, minkä hän kokee kyllä hyvin vastenmieliseksi. Siellä on ollut ties mitä ryppykasoja kuivumassa. Olen opettanut, että ota sivusaumoista kiinni, ravista ja ripusta. Viime kerralla meni hienosti, mutta jotain pikkujäynää oli pitänyt tehdä. Poika oli jo nukkumassa, kun huomasin, että hän oli solminut pikkuveljen pitkävartiset sukat oman yöpaitansa hihoihin... Tylsääkin projektia voi värittää vähän tämänmoisella luovalla puuhalla.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Vaipat lisääntyy

Pari vaippa jälleen. Ylempänä kierrätyspaidoista tehty villakuori. Paidat on kirpparilta ja pesty koneessa 40 asteessa ennen ompelua, jotta ne hieman huopuu. Keltainen on melkoisen ohutta ja pehmeää, joten se sai korvata Myllymuksujen merinovillaneuloksen, jota käytän yleensä sisämateriaalina. Eipä tullut tälle vaipalle paljon hintaa. Uutta ovat nepit, lanka ja kuminauhat.






Keskimmäinen vaippa löytyi valmiiksi leikattuna, joten hurautin sen kasaan. Pinta velouria, sisus oranssia coolmaxia. Tämä on ihan perussisävaippa kiinteillä imuilla. Imuna ties mitä leikkuujämää ;)

Ja alimpana vielä kolmas vaippamalli edustettuna eli vaaleanlila pul-tasku limellä coolmaxilla.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Tapetteja

Tehtiin vihdoin Pihlgren & Ritolalle tapettitilaus ja ne saapui kahdessa päivässä! Punertavaa vadelmaa ei enää ollut, joten nyt tulivat nämä. Kirsikankukka tulee meidän makuuhuoneeseen, lumikide (mustavalk.) esikoisen huoneeseen ja daaliaa (oik.) ajateltiin vauvan huoneeseen, mutta olen vielä kahden vaiheilla, että meneekö se sittenkin mökille ja vauvan huoneeseen Inken tyylinen tapettipuu, johon olis materiaalia valmiina omasta takaa. Puuaihe jotenkin vaan tökkii, kun nuoremmalla pojalla oli maalattu puu seinällä jo lähes 5 vuotta sitten... Toinen juttu onkin sitten, miten näiden tapetointi onnistuu meiltä, jotka tehdään ihan mitä tahansa muuta kuin tapetointia...


Löysin jopa vanhan kuvapuoliskon Aaron vauvahuoneesta edellisestä kodista. Laitettiin puuhun kiinni tuuletuskoukku (!) vähän kuin oksaksi, josta kehto roikkui. Kehdon myin pois, mutta uudelle vauvalle hankitaan saman tyylinen, koska oli niin maailman kätevin. Yöllä ähistessään, vauvan potku keinutti kehtoa automaattisesti ja Aaro nukkui todella hyvin. Kunnes sitten neljän kuukauden jälkeen hän päätti, että nukkuu vain niin, että joku heiluttaa kehtoa. Ei muuta kuin heti pinnasänky kehiin siinä vaiheessa ja siirryttiin uuteen vaiheeseen. Puu on melkoisen pelkistetty Inkeen verrattuna. Huone oli alunperin meidän makuuhuone ja taustaseinä oli vahvan harmaa. En halunnut peittää sitä kokonaan, joten jätin näkyviin puuosion ja maalasin poikkeuksellisesti puun ympäriltä. Tässä kuitenkin syy, miksi se puujuttu mietityttää tulokkaan huoneeseen. Tapetinpalasia olisi lehdiksi leikattaviksi, mutta haluaisin keksiä jotain muuta. Mitä ihmeen muita kuvioita sitä voisi tapetinpaloista koota...?


tiistai 1. maaliskuuta 2011

Pesänrakennusta

Tässä yksi mooooooonista menossa olevista projekteista. Nurkkia on kesken vaikka millä mitalla meidän 60-luvulla rakennetun talon muodonmuutoksessa (ollaan tehty totaalinen remontti, laajennuksia jne.), mutta nurkkien viimeistelyn sijaan piti taas laittaa hieman energiaa pieneen sisustuksellisen ilmeen muutokseen...

Sain viime viikolla yhtäkkiä päähänpiston, että olohuoneen musta seinä saa muuttua vaaleammaksi (muuttui muuten vuorokaudessa päähänpistosta!).  Musta kiviseinä oli pinnoitettu luovasti kylpyhuoneen tummalla saumauslaastilla. Nyt kaipasin jotenkin lisää vaaleutta, joten tapetin kylkeen toinen sopiva sävy oli tuollainen savunharmaa. Koska en halunnut laastimaisen pinnan katoavan, seinä maalattiin himmeällä maalilla (savunharmaa) ja päälle lasyyrimaali astetta vaaleammalla sävyllä, joka läpikuultavana jättää elävän pinnan. Sen lisäksi siinä näkyy tietty vielä ne laastinvedot. Lopputulos on aika kivimäinen ja huom. tuolit tulevat esiin taustasta paremmin. Monen mielestä musta olis ollut parempi, mutta omissa silmissä aikansa kutakin...


Vaalea kaappivanhus on hyvin luonnonvalkoinen, joka ei ole ollenkaan mun suosikkivalkoinen (pidän vitivalkoisesta), mutta tässä yhteydessä kaappi toimii noinkin. Tapetissa ei ole ollenkaan vitivalkoista vaan tuota samaa sävyä, joten ollaan vältytty kaapin maalamiselta toistaiseksi. Vitivalkoinen seinä taustalla olisikin aivan kaamea kontrasti (siltä se taas pohjamaalauksen jälkeen näytti), joten jotakin sävyä siellä pitää olla. Tapettiseinällä on tauluina talon alkuperäiset arkkitehdin piirrokset 60-luvulta ja nekin sopii mukaan kellastuneena... Tapettikohdassa oli muuten aiemmin oviaukko makuuhuoneeseen, mutta se laitettiin umpeen ja ovi siirrettiin toisaalle. Koska loppuosa seinästä on vanhaa kiviseinää, siinä on sauma, joten päätettiin jakaa se eri pintamateriaaleilla.


Punainen Kristian Krokforsin taulu siirtyi vastakkaiselle seinälle punaisen kellon alle ja harmaalle seinälle ripustetiin samaisen taiteilijan harmaasävyiset taulut. Näissä kuvissa sattumalta näkyykin KAIKKI taulut, joita olemme saaneet seinille, onhan niitä jo hurjat 5 kpl...  Voi siis hyvin kuvitella, että pientä viimeistelyä on vielä edessä muualla...No ei olla muutenkaan nopeita taulunripustajia vaan tehdään sitä ennen kaikki muu valmiiksi.