lauantai 9. huhtikuuta 2011

Majapuun verkkokauppa on nyt avattu!

Majapuun verkkokauppa on nyt vihdoin avattu! 
Löydät majapuun myös facebookista

Töitä on tehty paljon tämän eteen ja vihdoin se on siinä mallissa, että ovet avautuvat. Tuotevalikoima kasvaa pikkuhiljaa. Tarkoituksena on luoda kaikkea herkullista lapsille ja lapsenmielisille. Tuhat ja miljoona ideaa on jo mietintämyssyssä. Tavoite on tarjota luovia ideoita ja tuotteita itse väkertäville kuin heille,kin jotka haluavat ostaa jo valmista. 

Maksuturvan maksuvaihtoehtoa ei saada vielä tämän viikonlopun aikana toimimaan, mutta perinteinen ennakkolaskutus toimii jo. Ennakkolaskutiedot saapuvat automaattisen tilausvahvistuksen mukana, joten erillistä laskua ei tarvitse odottaa. Jatkossa pääsee siis myös Maksuturvan kautta maksamaan suoraan verkkopankkiin.

Nyt valikoimissa on Majapuun tuotteiden lisäksi mm. PaaPiin ja Anccudesignin tuotteita. Majapuun paperituotteiden printtien takaa löytyy pääasiassa Leena Renko (alias pikkukiiski) http://pikkukiiski.blogspot.com/ , jonka kuosit valloittavat tällä hetkellä maailmaa ;) 

Tässä muutamia vilauksia tuotteista:

torstai 7. huhtikuuta 2011

Eat, pray, love ja jatkoa...


Luin muutama vuosi sitten Elizabeth Gilbertin Omaa tietä etsimässä, josta viime vuonna tuli elokuva Eat, pray, love. Elokuvaa en käynyt katsomassa, koska olin jo lukenut kirjan, joten monesti leffa ei tunnu niin hyvältä, että sitä ainakaan teatteriin asti menisi katsomaan. 

Jotkut eivät ole pitäneet ollenkaan kirjasta, mutta omasta mielestäni se oli jotakin vähän uudenlaista ja helposti luettavaa, vaikkakin pohtivaa. Itse naimisissa ja kohta kolmen lapsen äitinä en ole aivan ensimmäisenä samaistumassa hänen elämäntilanteeseensa, enkä siten ole kohderyhmää. Kuitenkin tuo reflektoiva ja kasvamisen osuus oli hyvä juttu, koska aikuikasvatustieteestä itse valmistuneena ne aiheet ovat lähellä omaa mielenkiintoani ja olen vilpittömästi iloinen siitä, että ihmiset pysähtyvät pohtimaan asioita ja oppimaan itsestään ja maailmastaan uutta.

Törmäsin kirjaston hyllyssä jatko-osaan, jonka luin hyvin nopeasti. Kirja jatkaa siitä, mihin edellinen jäi, mutta on sen lisäksi tietokirja avioliitosta. Oli todella mielenkiintoista lukea, miten avioliitto nähdään eri kulttuureissa ja miten sen käsitys on muuttunut historiassa. Kun nyt kirkon näkemys homoavioliittojen siunaamisesta on suurennuslasin alla, oli melkoisen yllättävää lukea, että kristinusko olisi aikoinaan jopa paheksunut avioliittoa, eikä sitä todellaakaan nähty pyhänä asiana miehen ja naisen välillä. Vasta kun ihmiset väkisin virallistivat parisuhteitaan, kirkko antoi periksi ja otti avioliiton itselleen ja loi sille omat sääntönsä ja niistä silloin luoduista säännöistä ja niiden paikkaansapitävyydestä tapellaan siis edelleen...ja yritetään löytää Raamatusta kohtaa, mikä antaisi säännön avioliitolle ja sen osallisille. 

Mielenkiintoista oli myös se, että silloin kun avioliittoja alettiin solmia rakkausperustaisesti, lisääntyivät avioerot huimasti ja ihmisten onnettomuus alkoi kasvaa. Nykylänsi-ihminen menee naimisiin siitä itsekkäästä syystä, että avioliiton olisi tarkoitus tehdä hänet itsensä onnelliseksi ja jos se ei toteudu, ei avioliitolla ole enää mitään merkitystä. Avioliitosta on siis ikään kuin tullut materialismia tyylin, "ostan tämä paidan, koska se tekee minut onnelliseksi." Mutta harva "tuote" tekee meistä ikuisesti onnellisia vaan kyllästyminen tulee varmasti vastaan. Koko perusajatus avioliitosta on muuttunut hyvin pinnalliseksi ja kertakäyttöiseksi. Koska ihmiset ovat yleensä taloudellisesti ja muutenkin henkisesti itsenäisiä, jää avioliitolle vain tämä merkitys tuottaa onnea, ja koko liitto elää hyvin ohuen narun varassa.  Sen lottamisestakin on tehty helppoa. Ennen se toi turvaa ja jatkuvuutta. Meidän on vaikea ymmärtää, että siksi ihmiset olivat keskimäärin onnellisimpia liitoissaan kuin nykyisin... Maailmalla elää paljon ihmisiä edelleen tässä vanhassa turva- ja talousavioliitossa ja monesti he ovat meitä onnellisempia... Eikä kyse ole kuitenkaan rakkauden puutteesta. He rakastavat perhettään, he arvostavat perhettään ja tietävät että perhe on läsnä huomennakin.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Norjalaisia ja tumput

Vauvalle tein ensi syksyksi pari norjalaista ja kun lankaa vielä jäi, tuli jämistä tumput niin että sain käytettyä langan kirjaimellisesti loppuun. Vaaleanpunainen on neulottu Sublimen merinosta (suosikkilanka, löysin kerän poistosta 2,5e, muuten on aika turkasen hintavaa). Valkoinen on Sublimen soijaa muistaakseni ja se on samaisesta poistosta. Nämäkin ovat olleet viimeistelemättä pitkään, kun olen aina inhonnut vyörien laittoa. 


Nyt kuitenkin keksin hyvän nyörivaihtoehdon: Loin silmukat puikolle koko nyörin mitalta, neuloin ainaoikein ja päättelin. Henkilökohtaisesti en pidä virkatuista, kun ne kipristyy, yksi vaihtoehto on tehdä pyöritetty nyöri ala-astetyyliin, mutta se ei joust. Putkeen neulominenkin on vähän turhan työlästä ja vauvan kokoiseen työhön silmukkamäärä putkessa olisi onnettoman vähäinen. Olen siis äärimmäisen onnellinen tähän uusimpaan nyörikokeiluuni.


Ja vielä piti päätellä tämä vihreä, edellisiä hieman suurempi myssy, joka oli jäänyt syksyllä kärkeä vajaaksi alkuraskauden pahoinvoinnin lamaannuttaessa. Tämän päättelin villiin tyyliin ja tuli väriin sopivasti "maahistyylinen". Lanka on myös Sublimen soijaa.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Piiiiiiitkät sukat


Joululomalla tuli tehtyä itselle jotain (pyrin tekemään joulujahjarumban jälkeen ainakin sukat itselle). Nämä on nyt odottaneet siitä asti lankojen päättelyä ja sain sen nyt vihdoin tehtyä monen muun päättelemättömän työn lisäksi! Ai miten niin en voi malta tehdä sitä hommaa vaan aloitan aina uuden... Sukat ylettyvät polviin asti eli pisimmät sukat, mitä olen koskaan tehnyt. 

Lanka on Nallen aloeveraa ja puikot nro 3.

Mulla on tapana tehdä aina vahvistettu kantapää (nostamalla oikealla kerroksella joka toinen silmukka) ja monesti jatkan eteenpäin vielä vahvistettua pohjaa.Silloin nostan joka 3. tai joka 4. kerroksen, jottei sukka kipristy liikaa kaarelle (vahvistettuhan kasvaa hitaammin, koska nostokerrokset typistää nousua).  Sukan päällä neulen sileää tavalliseen tyyliin.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Raidallisen neulehousut


Koska edellisiä neulottuja raitahousuja on käytetty paaaaljon, piti pikkumiehelle tehdä uudet, isommat. Aloitin vyötäröltä sileänä, suljettuna neuleena. Langan värinvaihtokohta tuli keskelle taakse. Kun saavuin haaruksiin, aloin lisätä silmukoita eteen ja taakse keskelle niin, että haarus myötäilee, kuten tavallisesti housujen kaavoissakin. Tein kaiken siis koko ajan suljettuna eli todella helppoa! Kun pääsin aivan haarusosan kärkeen, jatkoin lahkeet sukkapuikoilla nilkkoihin asti sileänä neuleena. Lopuksi päättelin lahkeet ja käänsin lahkeensuut sekä vyötärön käsin neulomalla. Väliin pujotin vielä löyhän kuminauhan.


Lanka on puuvillaa, värit violetti, petrooli ja keltainen, puikoit nro 3. Alimmaisessa kuvassa näkyy, miten langanvaihto menee takana keskellä, ei paljonkaan näy.


torstai 31. maaliskuuta 2011

Kassi

Synttärilahjaksi lähti 6-vuotiaalle neidille kassi ja penaali. Tämä oli todellinen raskausajan levon käsin väkerrys sohvalta, kun koneella ompelu on nyt rajoitettua. Aloitin virkkaamalla puuvillalangasta (oranssi, vaaleanpunainen ja ruskea) tuollaisen neliön, jonka kiinnitin vaaleanpunaiseen puuvillaan, toiselle puolelle tuli kukikas kangas. Vuoritin kassin ja lisäsin reunaan vetoketjun viereen Farbenmixin nauhaa. Ja kun en saanut hommasta vielä tarpeeksi, piti vaaleanpunaisesta kankaasta tehdä tasku, jossa kirjontaa ja tarrakiinnitys. Olkaimen tein ompelurajoitteiden vuoksi virkkaamalla. Ja koska lankaa vielä jäi, tein mukaan penaalin.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Lisää maalailua

Tämä kaappi on ollut ruskeana poikien huoneessa ja nyt se sai päällensä valkoisen maalin. Ruskea oli sellainen ei oikeen mikään ruskea, eikä muualta kotoa löytynyt mitään samaa. Pinnassa oli kellertäväksi muuttunut lakka. Jos olisi ollut käsittelemätön, en olisi raaskinnut maalata, mutta nyt hyvästit rumalle lakalle.

Laitettiin kaappi jakamaan nyt poikien huoneita, joiden väliin ei ole rakennettu väliseinää, koska toisinaan yksi iso huone on kätevämpi. Kaksi ovea kuitenkin löytyy. Nyt laitettiin niin, että ovi aukeaa pienemmän puolelle, koska hän tarvitseen massiivisemman säilytyskapasiteetin leluilleen. Ja koska emme halunneet maalata kaapin taustaa (siellä päivämääriä), peitettiin tausta kaapin kokoisella Halltex-levyllä, johon kiinnitettiin valkoinen kangas ja tausta toimii nyt siis JÄTTIkokoisena ilmoitustauluna. Kaappi on nyt paikoillaan, on tapetoitu ja laitettu järjestys uusiksi, mutta koska kuvausidean tullessa mieleen huoneet on mullinmallin niin sinne en ole vielä rynnännyt ottamaan kuvaa... Kuopuksen keittiö odottaa myös viimeistelyä ja kuvausta ;)

Tässä kaappi työstössään



Kaapissa on sisällä hyllyt, alhaalla vetolaatikko...


keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Vauvalle...

Vauvan huone on mullinmallin, mutta inventaarion ehdin saamaan johonkin kuntoon ennen kuin supistukset ottivat ylivallan. Osasin jo viime raskaudesta oppineena valmistautua tähän lepovaiheeseen, joten meillä ei todellakaan jätetä asioita viime tippaan, kun silloin ei tehdä enää mitään niin suuria, esim. juosta hankinnoilla. Kaikki odottaa vielä pesua ja lopullista järjestelyä ja sitä ennen mies iskee vielä maalit ja tapetitkin seiniin. Ite keskityn sillä aikaa pitämään tämän jumpparin mahassa turvallisemmille viikoille. Viimeksi mentiin laskettuun aikaan, mutta pari viikkoa ennenkin olisi ihan ok...

Vaatevalikoima on melkoisen värikäs, joten jos hän nyt on neiti niin kuin kuvitellaan, niin pelkässä pinkissä ei tule oltua. Osa vaatteista on omia vanhoja, osa kirpparilta, osa huutiksesta, osa alesta,ja pieni osa normihintaisia uusia. Vaatteet on väliaikaisella tangolla, tarkoitus olisi laittaa tangot syvennykseen kahteen tasoon niin, että pesusta tultua vaatteet ripustetaan suoraan henkareille kuivumaan ja saman tien paikoilleen. Sitten vältytään yhdeltä ripustus-/viikkausvaiheelta. 

Henkareita saa ilmaiseksi esim. Lindexistä ja vastaavista, jonne kaikki vauvanvaatteet tuodaan valmiina henkareilla ja ne heitetään POIS, kun uudet vaatteet saapuvat uusilla. Aivan käsittämätön epäekologinen juttu... Ne varastoi niitä siellä onneks halukkaita varten jonkin aikaa, jos joku tarvitsee. Mies kävi hakemassa 2 isoa muovikassillista, kun keksin tämän kuivatus-/säilytysratkaisun. Mieskin hahmottaa paremmin vaatteiden koon ja muodon (onko lyhyt- vai pitkähihainen jne.) kun ne roikkuvat perinteisen pinon sijaan. Hoitopöytä tulee tankojen viereen.

Toiselle puolelle hoitopöytää tulee tämä kaappi, jossa pinoissa henkareille sopimattomat ym.


 Alla korissa pienempiä vaippoja ja kuoria...sekä imuja.


Ja vaippoja seuraavassa koossa odottamassa alakaapissa...

Vaippoja tulee lisää vielä, kun niitä on lainassa ja uusiakin tekis mieli tehdä, jos kunto vain sen sallisi. Vielä isompiakin kokoja on odottamassa joitakin, isoveljen vanhoja tai kirppislöytyjä...

Nämä kengät tulevat varmaan enemmän koristekäyttöön kuin jalkaan (mikäli hän nyt tyttö on), mutta pojillakaan en oikein osannut käyttää kenkiä, koska A) jalat oli liian pulleat ja suuret B) ne eivät näyttäneet kovin mukavilta jaloissa, jotka muutenkin hikoili. Tyttöjen kengät tosin on vähän kevyempiä. Nämä tossut tulivat hurjalla euron hinnalla kirpparilta...

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Kolme kirjaa

Tulee taas luettua jotakin, kun vauvamahan kanssa ollaa hissunkissun-vaiheessa. Tosin keskittyminen ei ole huipussaan, kun supistuksenestolääkkeet pyörryttää pään, sydän hakkaa ja hengitys on raskasta. Siispä tämä ylimmäinen kirja ei ollut aivan kevyimmästä päästä odottajalle, mutta luin kuitenkin ihan yleissivistyksen vuoksi. Teksti oli erikoista, mutta lyhyen lennokasta, joten sen avulla aihekin eteni. Kirja kertoo Maon vaimosta (yhdestä niistä) ja sen ajan Kiinasta. Nykypäivän Suomen näkökulmasta melkoisen hurjaa toimintaa. Miten kunnianhimo ja valta voikin yhdelle ihmiselle tulla niin tärkeäksi...Tai yhdelle monista pyrkyreistä...


Ja sitä ennen luin taas pari kirjaa jälleen henkimaailmasta, kun kerran Lorna Byrnen ensimmäinen kirja  Enkeleitä hiuksissani, jouluna herätti huomioni. Uutuuskirja, Portaat taivaaseen, jatkaa siitä, mihin ykkösosassa jäätiin. Lisää selostuksia henkimaailman jutuista elämänkertaan sidottuna. Tulevaisuuden visiot kirjan lopussa oli mielenkiintoisia. Esim. miten tulevaisuuden lapset opiskelevat koulussa historiassa nykypäivän lapsista/lapsuudesta ja itkevät sitä, millaisessa yhteiskunnassa he joutuivat elämämään. Tulevaisuuden lapset ovat onnellisempia, he saavat elää henkisten arvojen keskellä ja ihmetellä luonnon ihmeitä. Toki karumpiakin tulevaisuudenvisioita oli. Kirjailijan mukaan ihmiskunta pystyy itse vaikuttamaan sen muodostumiseen eli se ei ole vain kohtalon sanelemaa, kuten elämän noin muuten.

 Ja viimeisin on kotimainen uutuus henkimaailman avautumisesta vasta aikuisiällä.: Varjojen taika, Kaija Juurikkala. Näin jokin aika sitten TV:stä kirjailijan ja muutaman muun keskustelun aiheesta Voimala-ohjelmassa. Edellistä lyhyempi, niukempi ja ehkä vähän erikoisempikin lukukokemus. Tämän luki todella hujauksessa. Kirja käsitteli enemmänkin henkilökohtaista oivallusta omasta aiemmasta elämästä, joka aiheena Lorna Byrnen kirjoissa oli marginaalissa. Lorna Byrnen mukaan uudelleensyntyminen ei ole niin yleistä kuin ajatellaan. Tai siis ne, jotka ylipäänsä siihen uskoo. Kirjat on mielenkiintoista luettavaa vaikka ihan skeptikollekin, koska niistä näkyy se, miten itsestäänselvänä tai luonnollisena asiana näkemistä, aistimista ja kuulemista sitä kokevat pitävät.



sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

"Isovanhempien vaipat"

Nämä vaipat eivät sentään ole itse isovanhemmille, mutta heidän kotiinsa ;D Tässä lopputulos, kun mummi hurahtaa vaippoihin ja niitä syntyy (hänelläkin) yli tarpeen. Kyse ei ole äidistäni, mutta ystävästäni, joka on hieman vaippakärpäsen purema ja ompeli heille kotiin hoitovaipat lastenlasta varten. Sinne mennessä ei siis tarvitse ottaa vaippoja ollenkaan mukaan vaan ne löytyy sieltä ja ne jäävät sinne myös pesuun. Kelpaisko jollekin muullekin tällainen isovanhempi? Kuvassa kymmenen Pul-taskua L-koossa. Menevät siis pitkään...

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Vanhaa uudeksi

Mies rutisi tästä kaapista, jonka löysin kierrätyskeskuksesta. Kaappi on varmaan 60-luvulta ja täyttä puuta. Ovien toisella puolen näkyy vielä vanhaa puun väriä. Maalaan sitä siis valkoiseksi, kuten kuvasta näkyy. Ei ole vetimiä vaan toisessa ovessa on pyöreä reikä. Tosi simppeli ja helposti tuunattava. Sisällä kaksi säädettävää hyllyä (ei näy kuvassa). Maksoi hurjat 8€, leveys 97cm eli kokoakin on. Oltiin etsimässä vauvan huoneeseen yläkaappia, jonka oli tarkoitus olla 95cm lev. max. En kuitenkaan voinut jättää tätä sinne vaan nyt se tulee viereiselle seinälle. Mies tuijotti vain tuota kahden sentin eroa ja yritti laittaa viimeiseen asti hanttiin, kun ei nähnyt muuta kuin sen alkuperäisen paikan, jonne oltiin kaappia hakemassa. Ovet pitää enää maalata toiselta puolen ja homma on valmis. Kyllä kannatti, eikä tod. laita enää hanttiin ;)

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Isoveljen toilailuja

Tokaluokkalaisemme sai tämän paidan pilattua jouluisessa kynttiläpajapuuhissa. Paita on 100% villaa ja rinnuksille oli levinnut isot läntit steariinia. No eihän sitä voi lähteä edes silittämään pois talouspaperia vasten... Sitten keksin tehdä paitaan etutaskun. Kaapista löytyy huovutettuja villapaitoja eri väreissä. Taitoin taskun suut ja tikkasin. Sen jälkeen ompelin kappaleen suoraan kiinni kaikkialta muualta paitsi taskunsuista tuollaisella tikillä (oisko pykäpisto), jolla aplikoin aina villaa, joka ei purkaudu. Ja kun on hyvin huovutettu niin eihän se minnekään purkaudu. Steariiniläikät jäivät taskun sisään, eikä niitä saa esiin oikein kaivamallakaan ja paita pääsee pikkuveljelle käyttöön ;) Saa nähdä, miten taskunsuut alkaa repsottamaan, kun siellä pitää kuljettaa pikkuautoja ja tiesmitä bakuganpalloja...

Koululaista on yritetty opettaa myös märkien pyykkien ripustamiseen, minkä hän kokee kyllä hyvin vastenmieliseksi. Siellä on ollut ties mitä ryppykasoja kuivumassa. Olen opettanut, että ota sivusaumoista kiinni, ravista ja ripusta. Viime kerralla meni hienosti, mutta jotain pikkujäynää oli pitänyt tehdä. Poika oli jo nukkumassa, kun huomasin, että hän oli solminut pikkuveljen pitkävartiset sukat oman yöpaitansa hihoihin... Tylsääkin projektia voi värittää vähän tämänmoisella luovalla puuhalla.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Vaipat lisääntyy

Pari vaippa jälleen. Ylempänä kierrätyspaidoista tehty villakuori. Paidat on kirpparilta ja pesty koneessa 40 asteessa ennen ompelua, jotta ne hieman huopuu. Keltainen on melkoisen ohutta ja pehmeää, joten se sai korvata Myllymuksujen merinovillaneuloksen, jota käytän yleensä sisämateriaalina. Eipä tullut tälle vaipalle paljon hintaa. Uutta ovat nepit, lanka ja kuminauhat.






Keskimmäinen vaippa löytyi valmiiksi leikattuna, joten hurautin sen kasaan. Pinta velouria, sisus oranssia coolmaxia. Tämä on ihan perussisävaippa kiinteillä imuilla. Imuna ties mitä leikkuujämää ;)

Ja alimpana vielä kolmas vaippamalli edustettuna eli vaaleanlila pul-tasku limellä coolmaxilla.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Tapetteja

Tehtiin vihdoin Pihlgren & Ritolalle tapettitilaus ja ne saapui kahdessa päivässä! Punertavaa vadelmaa ei enää ollut, joten nyt tulivat nämä. Kirsikankukka tulee meidän makuuhuoneeseen, lumikide (mustavalk.) esikoisen huoneeseen ja daaliaa (oik.) ajateltiin vauvan huoneeseen, mutta olen vielä kahden vaiheilla, että meneekö se sittenkin mökille ja vauvan huoneeseen Inken tyylinen tapettipuu, johon olis materiaalia valmiina omasta takaa. Puuaihe jotenkin vaan tökkii, kun nuoremmalla pojalla oli maalattu puu seinällä jo lähes 5 vuotta sitten... Toinen juttu onkin sitten, miten näiden tapetointi onnistuu meiltä, jotka tehdään ihan mitä tahansa muuta kuin tapetointia...


Löysin jopa vanhan kuvapuoliskon Aaron vauvahuoneesta edellisestä kodista. Laitettiin puuhun kiinni tuuletuskoukku (!) vähän kuin oksaksi, josta kehto roikkui. Kehdon myin pois, mutta uudelle vauvalle hankitaan saman tyylinen, koska oli niin maailman kätevin. Yöllä ähistessään, vauvan potku keinutti kehtoa automaattisesti ja Aaro nukkui todella hyvin. Kunnes sitten neljän kuukauden jälkeen hän päätti, että nukkuu vain niin, että joku heiluttaa kehtoa. Ei muuta kuin heti pinnasänky kehiin siinä vaiheessa ja siirryttiin uuteen vaiheeseen. Puu on melkoisen pelkistetty Inkeen verrattuna. Huone oli alunperin meidän makuuhuone ja taustaseinä oli vahvan harmaa. En halunnut peittää sitä kokonaan, joten jätin näkyviin puuosion ja maalasin poikkeuksellisesti puun ympäriltä. Tässä kuitenkin syy, miksi se puujuttu mietityttää tulokkaan huoneeseen. Tapetinpalasia olisi lehdiksi leikattaviksi, mutta haluaisin keksiä jotain muuta. Mitä ihmeen muita kuvioita sitä voisi tapetinpaloista koota...?


tiistai 1. maaliskuuta 2011

Pesänrakennusta

Tässä yksi mooooooonista menossa olevista projekteista. Nurkkia on kesken vaikka millä mitalla meidän 60-luvulla rakennetun talon muodonmuutoksessa (ollaan tehty totaalinen remontti, laajennuksia jne.), mutta nurkkien viimeistelyn sijaan piti taas laittaa hieman energiaa pieneen sisustuksellisen ilmeen muutokseen...

Sain viime viikolla yhtäkkiä päähänpiston, että olohuoneen musta seinä saa muuttua vaaleammaksi (muuttui muuten vuorokaudessa päähänpistosta!).  Musta kiviseinä oli pinnoitettu luovasti kylpyhuoneen tummalla saumauslaastilla. Nyt kaipasin jotenkin lisää vaaleutta, joten tapetin kylkeen toinen sopiva sävy oli tuollainen savunharmaa. Koska en halunnut laastimaisen pinnan katoavan, seinä maalattiin himmeällä maalilla (savunharmaa) ja päälle lasyyrimaali astetta vaaleammalla sävyllä, joka läpikuultavana jättää elävän pinnan. Sen lisäksi siinä näkyy tietty vielä ne laastinvedot. Lopputulos on aika kivimäinen ja huom. tuolit tulevat esiin taustasta paremmin. Monen mielestä musta olis ollut parempi, mutta omissa silmissä aikansa kutakin...


Vaalea kaappivanhus on hyvin luonnonvalkoinen, joka ei ole ollenkaan mun suosikkivalkoinen (pidän vitivalkoisesta), mutta tässä yhteydessä kaappi toimii noinkin. Tapetissa ei ole ollenkaan vitivalkoista vaan tuota samaa sävyä, joten ollaan vältytty kaapin maalamiselta toistaiseksi. Vitivalkoinen seinä taustalla olisikin aivan kaamea kontrasti (siltä se taas pohjamaalauksen jälkeen näytti), joten jotakin sävyä siellä pitää olla. Tapettiseinällä on tauluina talon alkuperäiset arkkitehdin piirrokset 60-luvulta ja nekin sopii mukaan kellastuneena... Tapettikohdassa oli muuten aiemmin oviaukko makuuhuoneeseen, mutta se laitettiin umpeen ja ovi siirrettiin toisaalle. Koska loppuosa seinästä on vanhaa kiviseinää, siinä on sauma, joten päätettiin jakaa se eri pintamateriaaleilla.


Punainen Kristian Krokforsin taulu siirtyi vastakkaiselle seinälle punaisen kellon alle ja harmaalle seinälle ripustetiin samaisen taiteilijan harmaasävyiset taulut. Näissä kuvissa sattumalta näkyykin KAIKKI taulut, joita olemme saaneet seinille, onhan niitä jo hurjat 5 kpl...  Voi siis hyvin kuvitella, että pientä viimeistelyä on vielä edessä muualla...No ei olla muutenkaan nopeita taulunripustajia vaan tehdään sitä ennen kaikki muu valmiiksi.