Tämä oli ihan mielenkiintoinen kirja. Vähän samaa ideaa kuin John Websterin dokumentti Katastrofin aineksia, mutta tapahtumapaikkana New York. Jännittävää tarkastella, miten ekoasioita katsotaan hieman eri tavalla toisesta kulttuurista käsin. Siinä missä Webster pyrki olemaan erossa muovin ja öljyn kulutuksesta, manhattanilaiset ovat kovin huolissaan paperin kulutuksesta. Suomalaisesta paperimaavinkkelistä katsottuna aika jännä ero.
Beavan on aloittanut projektinsa pitämällä blogia ekovuodestaan, jonka ohella on kirjoitettu kirja ja ilm. jokin dokkarikin aiheesta on. Projektissa edetään pikkuhiljaa, kestovaipat tulevat kehiin, perhe lopettaa pikaruuan syönnin sekä julkistenkin kulkuneuvojen käytön ja ostaa erikoiset polkupyörät. Ruualaittoa joudutaan harjoittelemaan alusta pitäen, luomuruuasta edetään luomulähiruokaan ja lopulta kämpästä sammutetaan valotkin. Hampaiden ja hiusten pesussa käytetään soodaa ja dödönäkin se on kuulemma löymätön.
(Itsekin olen kokeillut soodalla hampaita hingata, vähän kuin heittäisi suolaa suuhuun, mutta muuhun ihmispesuun en ole vielä kokeillut. Muuten meillä kämppä putsaantuukin nykyisin ahkerasti soodalla ja etikalla, mikään markkinatökötti ei ole yhtä tehokas. Joskus ekologinen vaihtoehto on myös tehokkain vaihtoehto! Valitettavasti mainokset ja markkinat ovat saaneet meidät uskomaan jotain ihan muuta...)
Lohduttavaa on se, että me suomalaiset olemme kyllä jo puolitiessä verrattuna manhattanilaiseen pikapalvelu- ja hyperpakkausarkeen. Ekoelämän omaksuminen on meillä paaaljon helpompaa, mutta silti sitä pidetään edelleen muka niin vaikeena. Ei muuta kuin katsomaan peiliin mars...
Colin Beavanin kuuluisa blogi http://noimpactman.typepad.com/blog/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti