maanantai 21. maaliskuuta 2011

Kolme kirjaa

Tulee taas luettua jotakin, kun vauvamahan kanssa ollaa hissunkissun-vaiheessa. Tosin keskittyminen ei ole huipussaan, kun supistuksenestolääkkeet pyörryttää pään, sydän hakkaa ja hengitys on raskasta. Siispä tämä ylimmäinen kirja ei ollut aivan kevyimmästä päästä odottajalle, mutta luin kuitenkin ihan yleissivistyksen vuoksi. Teksti oli erikoista, mutta lyhyen lennokasta, joten sen avulla aihekin eteni. Kirja kertoo Maon vaimosta (yhdestä niistä) ja sen ajan Kiinasta. Nykypäivän Suomen näkökulmasta melkoisen hurjaa toimintaa. Miten kunnianhimo ja valta voikin yhdelle ihmiselle tulla niin tärkeäksi...Tai yhdelle monista pyrkyreistä...


Ja sitä ennen luin taas pari kirjaa jälleen henkimaailmasta, kun kerran Lorna Byrnen ensimmäinen kirja  Enkeleitä hiuksissani, jouluna herätti huomioni. Uutuuskirja, Portaat taivaaseen, jatkaa siitä, mihin ykkösosassa jäätiin. Lisää selostuksia henkimaailman jutuista elämänkertaan sidottuna. Tulevaisuuden visiot kirjan lopussa oli mielenkiintoisia. Esim. miten tulevaisuuden lapset opiskelevat koulussa historiassa nykypäivän lapsista/lapsuudesta ja itkevät sitä, millaisessa yhteiskunnassa he joutuivat elämämään. Tulevaisuuden lapset ovat onnellisempia, he saavat elää henkisten arvojen keskellä ja ihmetellä luonnon ihmeitä. Toki karumpiakin tulevaisuudenvisioita oli. Kirjailijan mukaan ihmiskunta pystyy itse vaikuttamaan sen muodostumiseen eli se ei ole vain kohtalon sanelemaa, kuten elämän noin muuten.

 Ja viimeisin on kotimainen uutuus henkimaailman avautumisesta vasta aikuisiällä.: Varjojen taika, Kaija Juurikkala. Näin jokin aika sitten TV:stä kirjailijan ja muutaman muun keskustelun aiheesta Voimala-ohjelmassa. Edellistä lyhyempi, niukempi ja ehkä vähän erikoisempikin lukukokemus. Tämän luki todella hujauksessa. Kirja käsitteli enemmänkin henkilökohtaista oivallusta omasta aiemmasta elämästä, joka aiheena Lorna Byrnen kirjoissa oli marginaalissa. Lorna Byrnen mukaan uudelleensyntyminen ei ole niin yleistä kuin ajatellaan. Tai siis ne, jotka ylipäänsä siihen uskoo. Kirjat on mielenkiintoista luettavaa vaikka ihan skeptikollekin, koska niistä näkyy se, miten itsestäänselvänä tai luonnollisena asiana näkemistä, aistimista ja kuulemista sitä kokevat pitävät.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti