Boy stuff

Akuuttiin pipopulaan 5 kpl pipoja, jotka menevät kaikille perheen kolmelle miespuoliselle. Käsittämätöntä, mihin kaikki pipot aina katoavat!

Sininen pipo on kaksinkertaista trikoota. Mustavalkoinen resoria kaksinkerroin. Musta- ja harmaatähtinen kaksinkertaista trikoota, joita oli aikoinaan myynnissä Pehemiällä. Jalkapallopipo on kaksinkertaista neulosta. Ennen olen tehnyt neuloksesta yksinkertaisia ja vuoritettuja pipoja ja nyt vasta testasin sellaisenaan kaksinkerroin ja ihan suosikki tuli vähän kylmemmille keleille.

Pantterikankaasta testasin pantterin päätä etukappaleeseen ja aika rokki tuli. Pojan reaktio oli tosi positiivisen kuuloinen, kun saapui uimatreeneistä ja paita odotti valmiina :) Takakappale myös pantterikangasta ja hihat samaa tähtitrikoota mitä pipossakin.

Noshin kameratrikoosta lahja pappalle. Toivottavasti ei käy nuuskimassa täällä blogissa ennen isänpäivää :)

Raidat vinoon ja lakuja päälle

Pikkuneiti sai paitamaisen tunikan Pikku Piltin lakutrikoosta. Helmaan ompelin resorin samalla tapaa kuin kädenteiden matalat resorit (kaksinkertainen resorit oikeat puolet vastakkain ja tikkaus päälle, ei siis kanttaus) ja se jää kivasti A-linjaiseen muotoon päälle puettaessa. Ylimmässä kuvassa alaosana pöksyt pehmoisesta ja superjoustavasta raitatrikoosta, joka joustaa melko lailla yhtä paljon kumpaankin suuntaan. Leikkasin sen vain 45 asteen vinoon ja tein housut normaaliin tapaan. Alemmassa kuvassa toiset paitaan sopivat sopivat housut, jotka tein mustavalkoisesta joustofroteesta. 

Ja vielä riitti paloista kolmannet housut raitatrikoosta pystysuuntaan asettaen. Ne ehkä hitusen pienemmät, joten annetaan jollekin hieman pienemmälle pirpanalle.

Itselle tein samaisesta raitatrikoosta lepakkopaidan (piti tehdä leggarit, koska niihin huippumatsku, mutta tulipas sitten muuta matkalla mieleen). Taitoin neliönmallisen palan kolmioksi ja asetin paidan sen päälle niin, että asento on tuollainen "ristiinnaulittu". Näin tähän ei tullut olkasaumoja lainkaan vaan ne on taitoksella. Ainoat kokoavat saumat ovat siis sivuissa. Lantiolle tein resorityyliin kaitaleen, samoin hihansuihin. Vinoraita hoikentaa ja lepakkomalli pitää olon ilmavana :) Lepakkoon suosittelen ehdottomasti tälläistä vähän kevyempää ja laskeutuvampaa trikoota. Joustavuudesta on hyötyä niin, että hihoista voi halutessa tehdä napakatkin. Jos kankaan leveys ei riitä pitkiin hihoihin niin pitkät hiharesorit pelittävät mallissa hyvin.

Pehmeät merinosilkkisukat

Hui kauhia, kun sukkalankojen pehmeydessä on eroja! Toiset ovat aivan liian karkeita ja hiostavia omaan jalkaan, varsinkin, kun tykkään käyttää villasukkia suoraan paljaisiin jalkoihin talvella. Nämä sukat ovat todella malli perus, mutta sitäkin ihanampaa materiaalia. Langan olen saanut (en tiedä, mistä vois ostaa), mutta sisältää merinovillaa, silkkiä ja pikkasen polyamidia tuomaan kestävyyttä. Puikot 3.

Kun langan riittävyys on kortilla niin tapanani on nykysiin aloittaa kärjestä, jolloin saan hyödynnettyä koko langan niin pitkäksi varreksi kuin lankaa riittää. Jos aloittaa varresta, niin ei osaa ollenkaan sanoa, miten pitkälle uskaltaa vartta jatkaa. En tiedä, mikä on virallinen tapa aloittaa kärjestä, mutta teen itse koko sukan tällöin vain peilikuvana normaaliin nähden.

Luon 2 aloitussilmukkaa per puikko (käytän vain yht. 4 puikkoa eli kolme muodostaa suljetun neuleen, koska tämä on nopeampi kuin perinteinen 5 puikkoa). Sitten lisään silmukoita samassa järjestyksessä, kuten kaventaisin kärjessä eli työ menee vain toisin päin :) 

Tässä mennään kohti kantapäätä...

Kantapään teen myös peilikuvana tai ts. aivan samalla tavalla kuin varresta alaspäin. Ensin neulon kantalapun, joka nyt jääkin kantapään alle ja sitten itse kavennus, joka normaalisti jää kantapään alle, mutta nyt sijoittuukin kantalapun paikalle. Sen jälkeen silmukoiden poiminta ja vartta ylöspäin aluksi kaventaen ylimääräiset silmukat normaaliin tapaan (kavennuskohta näkyy kuvassa viistottaisena viivana nilkan sisäsyrjässä).

Resorina jälleen 1o, 1n ja oikea takaa neuloen, että tulee napakampi jousto.

Äidin laatikkomalliselle uudelle kietaisuneuletakille (harvaa neulosta) oli käynyt köpelösti ja silmukka oli jäänyt kiinni johonkin. Lanka oli katkennut ja koko rivi purkautunut kuin olisi viilletty vyötärölle poikittain. Nappasin takin saamaan pientä ompelusairaalahoitoa. Silmukoin kerrokset yhteen, mutta koska kiristys olis repäisyssä ollut sen verran hurja, niin nätiksi tuota ei saanut silmukoitua enää (alakuvassa näkyy vaurioitunut vaakasuuntainen kerros silmukoinnin jälkeen).

Päälle ompelin mustan pitsin vyötärön ympäri kulkevaksi (onneksi viilto oli osunut juuri vyötärön kohdalle). Pitsi kulkee takin ympäri, ylemmässä kuvassa näkee neuletakin etureunat. Luonnossa pitsi takin kanssa samaa mustaa, valokuva hieman harmaannuttanut pitsiä.

Liilaa ja oranssia

Tämän setin idea lähti värikuvasta (alimmainen kuva), jossa oranssi ja liilaa istuu niin hyvin yhteen. Liila raikastaa ihanasti oranssia. Lilofantin raitatrikoo on ihan täydellinen matsku joustavuudeltaan leggareihin, joten alaosa niistä ja hupparitunika pehmoisesta Sanni Takkisen suunnittelemasta kirsikkajoustiksesta. Joustiserien välillä on hurjasti eroja ja tämä sattui olemaan pehmoisemmasta päästä. Sellainen halittava vaate :D

Kuvasssa  Hertta-nukke, joka ennenkin on vilahtanut blogissa. On pikkasen tärkeä tyyppi meillä :)

Värikästä pystysuuntaan!

Ilo on kankaat, jotka joustavat hyvin molempiin suuntiin, kuten tämä Pikku piltin pallokangas. Kankaassa pallonauha menee oikeasti vaakaan, mutta minäpä laitoinkin pystysuuntaan :)

 Tunikan jämistä tuli 3 veelle leggarit. Kohdistuksen kanssa olisi voinut hieman pelata, mutta eihän sellainen mieleen tule, kun vasta leikkuun jälkeen saumoja ommellessa :D Värimaailma vaihtuu nopeasti selkää kääntämällä!

Sinappia ja pinkkiä PaaPiin tyyliin

PaaPiin suunnittelemista Noshin bambista ja ketuista tytölle ja äidille mätsäävää pukinetta :D

 Omaan paitaa kokeilin tuollaista holkkihihaista mallia etulaskoksella. Lantiolla trikookaitale niin, että paidan keskiosa jää hieman pussittamaan ja riittää pepun päälle, jolloin paitaa voi käyttää leggareiden kanssa.

Tämä peruspaitatunika on leikattu aikoinaan, kun Siiristä ja Myyrystä tuli ensimmäinen erä. Mutta vasta nyt tuli tämä kasattua. Leikattu mökillä silloin edelliskesänä ja löytyi sitten keskeneräisistä. Eilen juuri tuli uusi värierä: pinkki/turkoosi ja ensimmäinen Siiri & Myyry -erä luomuna. Nämä tyypit ovatkin ehtineet olla savun harmaalla, mintulla, sinapilla, vaaleanharmaalla, helmenharmaalla, vaaleanpunaisella ja vihreällä. Ulkomailla nämä tyypit ovat myös hurjassa suosiossa ja PaaPiin ulkomaiset jälleenmyyjät suorastaan rakastavat tätä. Kurkistakaapa PaaPiin ulkomaan Facesivuille.

Helppoja neulomuksia syksyyn

 3 veelle tein paksummat lapaset konepestävästä merinovillasta kaksinkertaisesta langasta. Ranteissa on 1 oikein, ja 1 nurin -resoria, jossa oikea neulottu takaa (tulee napakampi resori).

Hunajakenno on tehty niin, että ensin olen neulonut "ainaoikeaa" joka sukkapuikoilla suljettuna tarkoittaakin nurjaa kerrosta oikean jälkeen.

Itse pallurat muodustuvat helpoista raidoista (ei kuvioneulosta) niin että vaalealla liilalla on neulottu 3 silmukkaa ja tumma liila on vain nostettu. Näin on tehty 3 kerrosta (tumman liila silmukka venyy hienosti palluran väliksi).

Sen jälkeen olen neulonut oikean kerroksen ja nurjan kerroksen tumman liilalla. Näiden jälkeen on pinkin kerroksen vuoro ja se on tehty samalla lailla kuin vaalea liila eli kolme neuloten ja tumma liila nostettu puikoille. Ainoastaan nostosilmukan paikka ei ole pystysuunnassa samassa linjassa vaalean liilan raitakerroksen kanssa vaan ns. tiililadontatyylisesti vaalean liilan palluran keskisilmukan kohdalla. Kolmen pinkin kerroksen jälkeen on taas tumman liilan vuoro.

 Toinen testilistalla ollut on ns. särkynyt helmi tai broken seed ja mitä kaikkea rakkaalla lapsella onkaan nimenä... Tämäkään ei ole kirjoneuletta vaan helmineuletta (1 oikein, 1 nurin ja seuraavalla kierroksella toisin päin 1 nurin, 1 oikein), 

mutta tämän idea on siinä, että jokaisen helmineulekerroksen välissä on oikea kerros. Ja tämä oikein tehdään toisella värillä kuin itse helmineulekerrokset. Toisin sanoen joka toinen kerros on värillä a. helmineuletta, joka toinen värillä b. oikeaa. Näissä sukissa on toisena lankana käytetty punaista ja liilaa ja toisena koko matkalla vaaleanpunaista.

Mutta sitä yksikään netistä löytämäni ohje ei kertonut, kummasta väristä tulee tuo ns. verkko päälle. Halusin ehdottomasti niin, että vaalea lanka on verkkomaisesti päällä ja alle jää tummempi väri, joka varjona sopii "alle" paremmin kuin päälle. Piti siis oikein kokeilla, että mitenkäs se muodostuu.

Lopputulos: Vaaleanpunainen on oikeaa kerrosta (ei heti hoksaisi), ja punainen ja liila ovat ne itse helmineulekerrokset. Punainen ja liila helmineuleena vetävät tuon vaaleanpunaisen esiin nurjaksi lenkiksi ja siten tämä verkkoilme muodostuu ;) Kaikkiaan todella helppo juttu ja jotain erilaista vaihteeksi!

Itse sukka silmukkamäärinen jne omasta päästä, mutta inspiraatio täältä.

Sukkien pohjat tein oikealla kokonaan eli vaihdoin reunoissa helmineuleeksi ja pohjan puikon neuloin sileänä. Kavennusten kohdalla helmineule menisi sekaisin, joten ne on hyvä tehdä sileänä, tässä vaaleanpunaisella kokonaan. Varren resori jälkeen 1o, 1n ja oikea on neulottu takareunasta.

 Näissä sukissa astetta simppelimpi väritys eli kulkee vain tuo lanka a. ja lanka b. eli joka toinen kerros neulottu eri värillä. Tumma luumu on tässä helmineulekerros ja oranssi oikea kerros ja se muodostaa verkkomaisen lookin.

 Kummassakin sukassa pohjassa sama sileä osuus ja kavennusosat kantapään ja resorin lisäksi yksivärisenä.