perjantai 13. tammikuuta 2012

Aa aa Heikki, kissa se langoilla leikki...








 Majapuun kisulin aplikoin aiemmin monitoimipuuhalaitteeseen ja nyt hän kasvoi suuremmaksi liivimekkoon. Samalla meni langat sotkuun. Helmaan sopi juuri sävyihin Myllymuksujen Sunray-aurinko kiinni aplikoiden. Tämä lähti joululahjaksi kissa-/pinkkifanille.









Aa, aa, Heikki,
kissa langoissa leikki.
Ai, ai, veitikka,
et saa lankoja sotkea.
Äidin rukki
suuri kuin pellavatukki.
Ai, ai, veitikka,
et saa rukkiin koskea.
Sur, rur, rukki.
Tarhassa suuri pukki.
Ai, ai, veitikka,
et saa pukkia härnätä.

4 kommenttia:

  1. Olet kyllä hirmuisen taitava, ei voi muuta kuin ihailla. Usein käynyt blogiasi lukemassa. Kiitos kun jaat luomuksesi meidän muiden kanssa :)

    Heini OE:stä xD

    VastaaPoista
  2. Onpas kiva! Meillä olis muuten yks ylimääräinen rukki, jos sattumoisin olis tarvetta :-D äiti oli naapurista pelastanu... toiminnasta ei kyllä hajuakaan.

    VastaaPoista
  3. Kiitos :) Täällä blogeissa pyörii ihan hirmuisesti taitavia ihmisiä, joten omia kehityskohteita tulee koko ajan vastaan. Tää on kyllä ihana maailma, kun voi lueskella muiden juttuja ja kehittää omia taitoja. Jos ajatellaan kulttuurin kannalta, miten tämä blogimaailma on aivan korvaamaton aivoriihipaikka. Tämä toisin sanoen nostaa koko käsityökulttuurin taas aivan uudelle tasolle. Täällä kehitetään myös innovaatioita, jotka pärjää kansainvälisestikin. Tätä ilmiötä kannattais jonkun oikein tutkiakin, miten arvokasta on jopa maailmanlaajuisesti inhimillisten arvojen nostamisessa takaisin. Olis ollut muuten hyvä gradun aihe itellenikin (pääaine oli aikuiskasvatustiede, sivuaineita mm. sosiologia, tieto- ja viestintätekniikka opetuskäytössä jne.). Voiskin vinkata jollekin alan opiskelijalle :) Täältä sais ainakin aineistoa ja kun tulis vielä tuonne ompeluelämään tutkimaan niin olis aika huippu aihe...
    Rukki ei ole vielä omassa taitohaarukassani eli siinä vois olla yksi kehitämiskohde itelle joskus tulevaisuudessa. Vinteillä olis saatavana myös kangaspuita, jos löytäisin joskus tilaa niille...

    VastaaPoista